Rohkeutta on...

Mitä rohkeus on? Sitäkö, että syöksyt keskelle Keski-Afrikan sisällissotaa ja otat vastaan viattomille tarkoitetut luodit? Vai sitä, että menet rautatieasemalla keskeyttämään tappelunujakan? Onko rohkeus sitä, että annat avuntarvitsijalle lantin tai käyt ostamassa hänelle ruokaa lähikaupasta? Onko rohkeaa laittaa silmät kiinni illalla, ja toivoa heräävänsä seuraavana aamuna tai kävellä liikenteen mukaisesti suojatiellä? Kysymys on laaja ja ansaitsee pohdintaa pintaa syvemmältä..

Kävin eilen Rosen Terapeuttiopiskelija Sirpa Laaksosen luona hoidettavana. Sirpa on tuleva terapeutti ja aivan oikealla alalla ;) Suosittelen lämpimästi Sirpaa, mikäli Rosen -hoito kiinnostaa ja haluat oppia enemmän kehostasi ja sen mahdollisista jännitteistä.
Eniveis, hoidon jälkeen aloin kuin itsestään pohtimaan elämääni ja sen elinvoimaa tai kaarta, miten sen nyt haluaakaan ilmaista. Päädyin pohtimaan rohkeutta, ja olenko minä rohkea? Tyypilliseen tapaani listasin ensin ne tapaukset, joissa en ole ollut mielestäni rohkea. Ne kerrat, jolloin olen mennyt lukkoon tai muuten jähmettynyt pelosta tai muusta. Niitä kertoja riittää, ainakin omassa mielessäni. Muistelin esimerkiksi v. 92, kun olin Karjalohjalla sikatilalla harjoittelemassa. Laitoin syöttökoneeseen liian ison paakun rehua, ja se meni tukkoon ja alkoi savuta. Menin paniikkiin, lähdin etsimään isäntää ja hänen tultuaan paikalle sain nuhteet siitä, etten ollut älynnyt painaa hätä-painiketta että laite olisi pysähtynyt. Ei tuo hätäpainike tullut pieneen mieleenikään, minä olin paniikissa sen takia, että olin tehnyt väärin ja pelkäsin isännän reaktiota. No olisiko rohkeutta ollut sitten painaa tuota nappia? Tarkemmin ajateltuna ei! Olen ajatellut itsestäni,etten ollut rohkea. Miten väärässä olinkaan. Minä olin rohkea ja monella tapaa. Olin rohkea jo valitessani harjoittelupaikkaa, menin ROHKEASTI tuntemattomalle maaperälle, tuntemattoman perheen luo. Hyvä minä! Rohkeus taitaakin olla sitä,että valinnan hetkellä tiedostaa valintaan liittyvän vastuun ja kulkee silti päämäärää kohti vakaasti ja horjumatta. No, rehukone saatiin kuntoon ja asia unohtui. Se vaikutti kuitenkin tapaani ajatella itsestäni positiivisesti.

No,tämän uuden rohkeus ajattelumallin voimalla, alkoi oma rohkeuteni selviämään minulle pienin erin ( huom. EILEN :)  ).
Minä olen rohkea, monellakin tapaa. Eniten olen mielestäni ollut rohkea silloin, kun olen tehnyt jotain todella mullistavaa valintaa elämäni tienristeyksissä. Olin rohkea silloin, kun päätin lopettaa Stockmannin työni, silloin kun kosketin äitini kuollutta vartaloa ja ymmärsin ettei siinä lepää kuin kuori, sielu on lähtenyt jo jonnekin muualle, esiintymiseni TVOF:ssa oli rohkeaa, koska voitin pelkoni esiintyä kameroille jne. Rohkeuttani on testattu usein ja aina olen selviytynyt. Uusi ajatusmallini onkin, se että MINÄ OLEN ROHKEA, mitä tahansa valitsenkin! Teen valinnat kriittisesti, suhtaudun uusiin asioihin terveellä mielellä ja olen avoin.

Nyt muutama lukija saattaa ajatella, että hyvähän sinun on paistatella rohkeuden aallokossa. Toista se on minun... Miten minä muka voin olla rohkea? Mies/ vaimo jätti, kaikki on syvältä ja masentaakin.. Ei siinä ole rohkeuden häivääkään!
Ole huoleti! Sinä, tämä , tuo ja me kaikki olemme rohkeita elämässämme.
Rohkeus voi olla ihan pikkiriikkinen asia. Rohkeus voi olla sitä, että valitset ystävälle avautumisen sen sijaan että menisit ja tekisit itsemurhan. Voit myös olla rohkea, antaessasi takin tuntemattomalle kun hänellä ei ole mitään, niinkuin taannoin tapahtui. Rohkeutta on myös sanoa jollekin ihmiselle, joka syö energiaasi että " nyt se on loppu". Elämämme valinnat ja se, että teemme niitä; se on rohkeutta ja se taito on meillä kaikilla!

Ole siis rohkeasti rohkea. Kuuntele mitä sydämesi haluaa. Aloita se jo tänään, se voi muuttaa elämäsi lopullisesti <3 <3 Ja jos tuntuu siltä, voit aina laittaa minulle viestiä. Minä tuen sinua, omien voimavarojeni puitteissa <3 

Hauskaa lauantaipäivää!

Katri