Ystävällisyys ei vaadi paljon, mutta siitä riittää iloa pitkäksi aikaa.

Tapahtui eräänä päivänä... Jouduin asioimaan Helsingin kaupungin asuntotoimistossa Ruoholahdessa. Tiskille pääsi suht´nopeasti ja elämä oli kaunista sillä hetkellä. Tiskin takana oli mieshenkilö, joka ei selvästikään ollut kuullut siitä, että ystävällisyys on sydämen hyve.

Käymämme dialogi oli joksenkin tämänkaltainen.

- Hei

- Mhm.. hei ( lähes kuulumattomalla äänellä).
- Olisin tullut tarkistamaan, että päivittämäni asuntohakemus on tullut perille koska siitä ei tullut vahvistusta sähköpostitse ( annan samalla passini hänelle)
Mies katsoo koneestaan tietoni.
- Kyllä täällä järjestelmässä se on päivittynyt. Ai, haette kantakaupungista asuntoa. Kuules, meillä on 4000 asunnotonta, että aika heikolta näyttää.

-Tiedän sen kyllä. Meidän pitää kuitenkin muuttaa asunnostamme pois vkolla 12. Onko meillä mitään toivoa saada asuntoa sitä ennen?
- No kyllä te olette kärjessä meidän jonossamme, mutta voin lukea teille kaikki viime vuonna vapautuneet kolmiot ja neliöt hakemistanne kohteista...
Lukee luvut katsomatta minuun, luvut ovat aika masentavia.Katse kohoaa paperista.
- Oliko teillä jotain muuta?
- Ei oikeastaan, ajattelin vain tulla käymään ja kysymään mikä on tilanne.
-Niin, eihän teidän tänne tarvitse tulla. Mikäli on jotain asiaa, lähetä sähköpostia tai soita.
- Minun mielestäni on mukavampaa tulla asioimaan ihmisen kanssa, kuin koneen. Koskaan ei tiedä tulevatko viestit perille.
Mies loihtii kasvoilleen jotain ilmeen kaltaista.
- Jaa.
Katsee sanoo painumaan jo muualle, kuluttamasta virkailijan kallista aikaa. Ei niitä asuntoja ole, vaikka kuinka siinä seisoisitte. Uskon sen ja siirryn ovea kohti vartijan katseen saattamana.
- Kiitos ja näkemiin.
- Mhh...

Ulkona.Tunnen ärsytyksen nousevan suonissani suutani kohti. Tekisi mieli sanoa jotain sensuurinomaista. Ja sanonkin, ihan vähän vain. En suuria asioita, mutta ystävällisyydestä sanon.
Onko liikaa vaadittu olla ystävällinen? Samankaltaisia tilanteita meistä jokainen kohtaa lähes päivittäin asiakaspalvelussa.
Nyt joku asiakaspalvelija sanoo, että
- kyllä ne asiakkaatkin ovat ihan yhtä hirveitä, ansaitsevat sen kun tulevat tänne huutamaan ja kiukuttelemaan.
Minä en kiukutellut. Olin ystävällinen, hymyilin ja katsoin virkailijaa silmiin. Siksi odotan saavani oikeasti ystävällistä palvelua, en tehtyä niinkuin esimerkiksi suurimmissa tavarataloissa pääkaupunkiseudulla.
Silmistä näkee, onko ihminen läsnä vai ei. Pystyykö hän antautumaan antoisaan dialogiin vastapuolen kanssa vai ei.  Asiakaspalvelu on ihmisten oivaltavaa kohtaamista mitä suurimmassa määrin. Piste.Punkt.

Heka:n toimistoon terveisiä: Karsikaa elämäänsä ja työhönsä kyllästyneet virkailijat ja ottakaa tilalle niitä jotka oikeasti välittävät meistä asiakkaista ( ainakin hetken aikaa, ennen toivottomuuteen romahtamista asuntoa etsivien epätoivon energioissa). Tai kutsukaa paikalle energiahoitajia avaamaan nuo tukkeutuneet sydämet valolle ja rakkaudelle.

Halauksin Katri

Ps. Kiitos sille ihanalle naishenkilölle joka palveli minua PRH:ssa. Sain perustettua toiminimen ja minulle jäi hyvä mieli! <3